Perustuslain muutos nostaa kansallisen turvallisuuden viestintäsalaisuuden yläpuolelle
Suomen perustuslain 10. pykälän muutosta vaativa tiedustelulakien lakipaketti tuotaneen eduskuntaan kiireellisenä. Tuhannen sivun mietintö tiedustelulakien uusimistarpeesta on tätä luettaessa lausuntokierroksella. Se muuttaa ennen kirjesalaisuutena tunnettua kansalaisoikeuslakia.
Keskustan kansanedustaja Tapani Töllin johtamalla parlamentaarisella työryhmällä on asiantuntemusta tai ainakin aikalaisnäkemystä, sillä työryhmässä ovat vihreiden Jyrki Kasvi sekä vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Kasviin luotan, sillä hänen kanssaan olimme jo yli 20 vuotta sitten pohtimassa uuden world wide webin tuomia muutospaineita. Jo silloin päättelimme yksityisyyttä suojaavien lakien joutuvan vielä kovalle koetukselle, siksi niitä olisi uudistettava.
Nyt taitaa olla tuo hetki käsillä.
On ehkä hyvinkin mahdollista puhua konsensuksesta perustuslakimuutosta edellyttävän lakiryppään valmistelussa. Perustuslain muutosesitys on aika ottaa myös yleiseen keskusteluun. Esityksen mukaan viestintäsalaisuuteen voidaan puuttua kansallisen turvallisuuden nojalla. Asian merkitys tulisi nyt jokaisen kansalaisen tajuta.
Laki julistetaan kiireelliseksi viiden kuudesosan enemmistöllä. Lopullisesti laki hyväksytään eduskunnan kahden kolmasosan enemmistöllä.
Miksi on näin kiire? Siksi että Suomi tulee jälkijunassa.
Ruotsissa puolustusministeriön alainen signaalitiedustelu FRA eli Försvarets radioanstalt on seurannut omansa ohessa suomalaista tietoliikennevirtaa juuripalvelemalla Tukholmassa. Tämä on tapahtunut laillisesti kotvan aikaa.
Tätä ihmeellisempi toimija on jenkkien NSA (National Security Agency), jonka harjoittaman verkkovalvonnan ja tiedostelun huikea laajuus on alkanut hahmottua WikiLeaksin julkaisemaan Vault 7 -koodinimipakettiin vuodettujen asiakirjojen kautta. Yksin Vault 7:n alkupala Year Zero koostuu 8 761 asiakirjasta.
CIA:n hakkerointivalmiudet ylittävät selvästi ne toimivaltavaltuudet, jotka sikäläinen julkisen valvonnan virasto on sille myöntänyt. Suomalaisten tulisi siis kirjata vahva valvonta lakiin, ettei käy samoin.
Myös NSA:n vaarallisia kyberaseita on levinnyt muutamassa sekunnissa maailmanlaajuiseen nettijakeluun, WikiLeaksin mukaan tuhoisin seurauksin. Lisäksi moni NSA:n ja CIA:n yliopistotasoinen tutkija arvioi, että ilmi tulleiden työkalujen lisäksi kyberaseita löytyy vielä tarkemmin varjeltu reservi. Ne käyttävät hyväkseen muille vielä tuntemattomia turva-aukkoja.
NSA:n lisäksi venäläinen verkkovakoiluryhmä Turla on valvonut tarkkaan valtiojohtoamme ja kaikkea, mikä sitä milloinkin on sattunut kiinnostamaan. Syksyllä 2013 kun Turla alkoi lukea ulkoministeriömme tietokantoja, Ruotsin FRA herätti suomalaiset ruususen unesta.
Tätä taustaa vasten vaatimus tiedustelulakien uudistamisesta ei ole tuulesta temmattu.
