Luova jännite tietosuojavaatimusten ja automaation kehittymisen välillä
Hallituksen eduskunnalle antama lakiesitys digitaalisten palvelujen tarjoamisesta tuo muutoksia sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin. Uusi laki pohjautuu Euroopan unionin saavutettavuusdirektiiviin.
Saavutettavuusvaatimusten mukaiset digipalvelut mahdollistavat ja helpottavat jopa lähes kymmentä prosenttia väestöstä pääsemään digitaalisten palveluiden maailmaan. Tuon lakiehdotuksen on myös määrä auttaa erilaisista kielellisistä käyttövaikeuksista kärsiviä, joita taas on 15-20 prosenttia väestöstä.
Toistaiseksi jää vain arvailujen varaan, mitä tämä lakisääteinen helppokäyttöisyys merkitsee tietoturvalle. Ehkä saavutettavuuslaki vetää eri suuntaan kuin tietoturvavaatimukset, tai ehkä esimerkiksi kasvotunnistusteknologioista kehittyy niin vahva auditointi, että muuta ei tarvita.
Käyttäjän henkilökohtaisia tietoja suojeleva personally identifiable information -säädös kuuluu EU:n tietosuojadirektiiviin, joka tunnetaan lyhenteellä gdpr (general data protection regulation). Kriittinen InfoWorld-julkaisu arvioi, että gdpr:n voimaantulolla on suuria vaikutuksia lohkoketjua (blockchain) käyttävien ja sen käyttöä kehittävien yritysten toimintakenttään. On mahdollista että osa lohkoketjuhankkeista pannaan jäihin, koska gdpr:n liittyvät roimat sanktioit tekevät bisneksen riskialttiiksi ja kalliiksi.
Lohkoketjun, esimerkiksi älykkääseen tavaratoimitukseen liittyen, nivoo yhteen toisilleen vieraat toimijat. Heidän tulee yhdessä tuottaa ja ylläpitää tietokantoja hajautetusti, ja näin jokainen uusi lohko sisältää edeltävän lohkon datan tiivisteen.
Gdpr:n määrittelemät vastuut tulee kuitenkin järjestää jotenkin, eikä vielä tiedetä miten. Se tiedetään, että esimerkiksi NB IoT on suhteellisen murtovarma dataa kryptaava tekniikka.
Joka tapauksessa paljon osaamista vaaditaan, että henkilötietosuojan reunaehdot täyttyvät lähitulevaisuuden nettibisneksessä. Tekniikka ja tietosuojavaatimus vetävät eri suuntaan, ja siitä syntyy jännite, joka on innovaatioiden lähde. On keksittävä uusia ratkaisuja ja sabluunoja, jotta automaatio voi kehittyä säällisesti.
Automaatio kyllä kehittyy. Data-analytiikka ottaa koko ajan käyttöön menetelmiä, joita peitellään kummalliseen jargonin nettipalvelujen käyttäjäsopimuksissa.
Se, että puhelin kuuntelee, ei ole mikään salaisuus. Lähdekoodi eli siis se kaikki, jossa evoluutiokoodin algoritmi tekee omia johtopäätöksiään, on visusti liikesalaisuuksien piirissä.
Puhelimessa palaa tiuhaan heikko punainen valo, joka paljastaa Googlen olevan kuulolla. Sitä kiinnostaa, mitä pyörii tv:ssä, ja mitä soi autoradiossa.
Erityisen hanakasti urkkija rekisteröi äänenvoimakkuuden lisäämisen biisin aikana. Okei, olin jostakin kuullut, että The Police -yhtyeen, tarkemmin artisti Stingin, kappale Every Breath You Take kertoo tositarinaa kertojaminän pakkomielteisyydestä. Kun biisi alkoi soida autoradiossa, lisäsin volyymiä kuullakseni sanat. Muutaman päivän päästä, Google lähetti nuotti-ikonin älypuhelimen vasempaan yläkulmaan. Kappas, Sting on tehnyt uutta musiikkia. Hohhoijaa, ehkä siitä joku on vielä kiinnostunut.
Toisen kerran viisas kone havaitsi, että Joe Bonamassaa kuunnellessa lisättiin volyymiä. Toveri Bonamassa kepittää rajusti.
Pian saapui taas nuotti-ikoni. Ahaa, tämä viimeinen kitarastara siis tulee keikalle Suomeen, ja sen oopperahintoja lähentelevät konserttiliput tulevat myyntiin päivänä yks ja kaks. Bingo!
Data-analytiikka toimii, vaikka se osuukin joskus vikaan. Kone ei pääse ihan pään sisään, vielä.
Suhtaudun uuteen personoituun mainontaan neutraalisti – tai jopa varovaisen myönteisesti, kunhan pelisäännöt ovat selvät.
Parantamisen varaa niistä löytyy.
