Laki siviili- ja sotilastiedustelusta työn alla
Perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittava verkkovalvonta tilauksessa
Väite: Lainsäädännön puuttumisen vuoksi Suomelta puuttuu moderni siviili- ja sotilastiedustelun valvonta. Hyväksytään.
Peruste: Niissä maissa, joissa on laillinen tiedustelu, toimii myös tätä koskeva valvonta. Kuulostaa loogiselta.
Suuresti arvostettu ja osin korkealentoinen Suomen perustuslaki takaa kansalaisille loukkaamattoman viestintäsalaisuuden. Lain mukaan viranomaisilla ei ole valtuuksia puuttua yksilön viestintään ilman raskaita rikosepäilyjä.
Tämän vuoksi olemme kai viimeinen länsimaa, jolta yhä puuttuu laki siviili- ja sotilastiedustelusta. Sellainen laki saattaisi helposti olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Valtiosääntöoikeudelliset lait voittavat aina kiistassa.
Tiedustelusta määräävän siviilitiedustelulain valmistelu on ollut ministeriöissä työn alla jo pitemmän aikaa kaikessa hiljaisuudessa. Lakiesitys menee lausuntokierrokselle ja eduskunnan käsittelyyn jo vuonna 2017.
Reaalimaailman totuus on, että nykyisin viestintäsalaisuuden loukkaamattomuus hankaloittaa tiedustelutoimintaa, jolla pyritään selvittämään eritoten kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia, vaikka konkreettisia rikosepäilyjä ei ole. Jos kyse ei ole rikosepäilystä, lain mukaan tiedustelun toimivaltuuksia ei luvallisesti voida käyttää.
Kun rikoksen tunnusmerkistö ei täyty eikä savuavaa asetta ole, on silti pystyttävä toimimaan. On luotava varhaisen vaiheen kuva siitä, onko kyseessä jotain turvallisuuteen liittyvää. Tästä varhaisen tiedon hankinnan tärkeydestä kertoo muun muassa tieto terroristien ydinvoimalakiinnostuksesta. Tiedot löytyivät vasta Brysselin iskun tutkinnassa.
Tosiasiassa myös suojelupoliisin toimivaltuudet ovat rikos- ja henkilökytkennäisiä. Rikoksen valmistelun tai sen yrityksen tunnusmerkit vasta avaavat toimivaltuuksia tiedusteluun.
Eikö olisi hyvä, että laki ohjaisi tätäkin pakon sanelemaa tarkkailutoimintaa?
Tiedustelutoiminnan valvonta on takapajula. Kattava laki on tarpeellinen, siitä ollaan varsin laajalti yksimielisiä tiedustelulainsäädännön parlamentaarisessa seurantaryhmässä. Perusoikeuksien, joihin viestintäsalaisuus kuuluu, kaventamiseen ja verkkovalvontaan on syytä suhtautua kriittisesti.
Perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaen Suomi rakentaakin valmiudet niin kutsuttuun kohdennettuun verkkovalvontaan, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Euroopassa tietoliikenteen valvontaan on sorvattu laki jo esimerkiksi Ruotsissa, joka taas tarvittaessa on informoinut Suomea. Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa turvallisuusviranomaisilla on toimivat oikeudet verkkovalvontaan.
Viranomaiset ovat esimerkiksi listanneet epäilyttäväksi luokiteltuja hakuehtoja ja seulovat verkkovirrasta dataa, joka vastaa listausten sisältöä. Näin pyritään löytämään epäilyttäviä henkilöitä, jotka esimerkiksi kytkeytyvät terroristiverkostojen toimintaan.
Massavalvonta hakukriteereiden pohjalta tuottaa valtavia määriä tietoja, joiden analysointi on vaikeaa. Monet eurooppalaiset turvallisuuspalvelut kuitenkin väittävät estäneensä terrori-iskuja nimenomaan verkkovalvonnan tuottaman tiedustelutiedon avulla.
