70-vuotispäiviä juhlittiin työpaikalla
– Tekemällä oppii, sanoo konesalimestari Väinö Hoffren, 70 vuotta.
Tapaamme kuopiolaisen e-Sollertis Oy:n kokoushuoneessa myhäilevän Väinön maistelemassa syntymäpäiväkakkuaan. Vaatimaton on ensivaikutelma. Mieshän on jotain, josta voisi sanoa ”yksinkertaista ja toimivaa”.
Kakkua koristavat aidot savolaiset vadelmat. On iltapäivän kahvitunti, ja konesalissa odottaa vielä pieni työrupeama.
– Kokonaan uudenlainen hommahan tämä on, sanoo merkkipäiväänsä juhliva Väinö Hoffren, lihanleikkaajana aiemmin jo yhden työuran tehnyt e-Sollertis Oy:n konesalimestari.
Väinön tie tietotekniikan ja internetteknologioiden maailmaan on Mika-pojan ansiota.
Väinöltä kuulemme, miten Mika innostui jo lapsena tietokonepeleistä ja atk-laitteista. Tietoverkkojen, niin sanottujen BBS-purkkien rakentelun Mika aloitti jo ennen internetiä. Silloiset viritykset toimivat tiedon- ja ajatustenvaihdon paikkoina internetin tavoin.
Ennen pitkää Mika-poika sai sellaisen kipinän tietotekniikan maailmaan, että tämä innostus johti palvelinyrityksen perustamiseen ja mittavaan työuraan teknologiaedelläkävijänä Suomessa.
Vasemmassa kuvassa Mika ja Väinö Hoffren.
”Uusia atk-vehkeitä kun tuli, pojalle ne piti saada”
Syntymäpäivähaastattelussa ilmenee, että Suomen vanhimman yhä toimivan internet-operaattorin hallituksen puheenjohtaja ja teknologiajohtaja Mika Hoffren on saanut kotoaan hyvät eväät työuralle.
– Kyllähän siinä vanhempina oltiin hengessä mukana, ja aina kun jotain uusia vehkeitä tuli, pojalle ne piti saada, Väinö-isä sanoo hymyillen.
Tietoteknisen kiinnostuksen herääminen imenee uteliaisuutena, niin myös Väinön tapauksessa. Tavallaanhan Väinö on ollut näköalapaikalla 1980-luvulta lähtien. Nyt hän on itse ylläpitäjä, konesalimestari, ja varatoimitusjohtaja Joanna Niininen sanoo, että titteli on täysin ansaittu.
– Siinä kävi niin, että nämä nuoremmat rupesivat kuorimaan sohvaperunaa. Kyllä hommissa mukanaolo voittaa television katselun, Väinö kommentoi.
Väinöstä henkii välittömyys ja viehkolla tavalla yhteisöllinen elämäasenne. Työpaikalla tämä virkistää ilmapiiriä.
Hän on tullut pikku hiljaa mukaan IT-yhtiön toimintaan. Ensin pientä remontointia siellä ja pikku hommaa tuolla. Sitten remonttia tehtiin verkko-operaattorin ytimessä, konesalissa. Näin syntymäpäivääkin vietetään riuskalla ammattilaisotteella.
– Tänään vedetään optista kuitua konesaliin. Kun tekniikka vaihtuu kokonaan uuteen, tuo se aina mukanaan uusia mahdollisuuksia, Väinö kertoo.
Varatoimitusjohtaja Niininen katselee tulosta hymyssä suin:
– Voisimme täällä reitittää vaikka koko Suomen internetliikenteen, hän toteaa.
Ajatuksia oppimisesta
Väinö on kuin elävä aikuiskasvatustieteen oppikirja, kun hän kuvailee karttuvaa ikää ja sen haastamaa oppimistapojen muutosta.
Mitenkäs siinä mennäänkään myöhemmällä iällä? Mies on havainnut, että uuden oppiminen tapahtuu nyt käytännön tekemisen kautta, ei niinkään teoriavetoisesti. Teoreettinen tieto asioista on tärkeää, mutta se tulee sitten perästä. Ensin tehdään.
– Tekemällä oppii parhaiten, hän painottaa.
Parhaillaan Väinöllä on apuna työharjoittelussa oleva nuori. On tutkitusti työyhteisön rikkaus, jos siinä on eri-ikäisiä ihmisiä, jotka jo ikänsä puolesta osaavat eri asioita. Työntekijät oppivat toisiltaan.
Tämäkään ei ole pelkää teoriatietoa, vaan työyhteisön heterogeenisyys on monen pitkäikäisen ja kilpailussa pärjänneen yrityksen menetystekijä. Henkinen hyvinvointi työpaikalla, varsinkin tekniikkaorientoituneissa yrityksissä, vaatii yleensä omat velhonsa, joilla on innostamisen taito. Näissä Väinön kaltaisissa ihmisissä hyvä olo näyttäisi piilevän heidän olemuksessaan, ja tietämättäänkin he jakavat työniloa ympäristöönsä.
Innostuksesta ja työyhteisön hyvästä tilasta kertovat Sollertiksessa vähäiset sairauspoissaolot ja henkilöstön pieni vaihtuvuus.
Syntymäpäiväjuhlia lähdettiin viettämään vielä työporukan kanssa teatteriin.
